Pyrkimykseni tutkijana ja vaikuttajana

Minua kiehtovat yhteistyön perusteet ja merkitys niin talouden, kulttuurin, politiikan kuin uskonnonkin piirissä.

Vuosien varrella olen tutkinut esimerkiksi uskonnollisten organisaatioiden yhteistyön haasteita kuten suvaitsemattomuutta toisin ajattelevia kohtaan. Olen havainnut, että vain avoimuuden ja älyllisen rehellisyyden varaan voidaan rakentaa toimiva yhteistyö, jota aina tarvitaan. Näistä lähtökohdista olen perehtynyt laajasti myös yhteisötalouden, erityisesti osuustoiminnan mahdollisuuksiin tuottaa kansalaislähtöisesti hyvinvointia julkisen vallan ohella ja tukena.

Yhteisötalous tarjoaa runsaasti koeteltuja keinoja tuottaa hyvinvointipalveluja niukkenevilla voimavaroilla ja auttaa myös vammaisia henkilöitä sekä muita yhteiskunnan reunalla eläviä heidän omissa elämänsuunnitelmissaan. Näin Sote-aikakauden vain jatkuessa ja jatkuessa minua kiinnostavat myös terveyspolitiikka, erityisesti hoitotoimenpiteiden taloudelliset ja eettiset kysymykset. Kun kansanterveys on asetettu yhteiskuntapolitiikkamme keskiöön, on tärkeää pohtia, miten terveyspalvelut ovat toteutettavissa oikeudenmukaisesti.


Tähänkin kytkeytyvät talouden ratkaisut. Olen tarkastellut sitä, mitkä tekijät veivät meidät jo 1990-luvulla aikanaan talouslamaan ja mitä voimme näistä kokemuksista oppia nykyisessä julkisen talouden ilmeisesti uudelleen jatkuvassa ahdingossa.

Sosiaalipolitiikalla ei ole arvoa, ellei se johda käytännön ratkaisuihin -järjestelmiemme kehittämiseen ja uuden luomiseen. Puhe ennakoivasta sosiaalipolitiikasta pitäisi lopultakin siirtää käytäntöön, sillä liian moni ajankohtainen ja haastava tutkimusteema käydään nykyisin läpi vain mediajulkisuudessa, mutta mikään ei tunnun muuttuvan käytännön elämässä. Kyky väistämättömiin kokonaisuudistuksiin on ollut liian kauan kateissa. Kaipaamme Sote-ratkaisuja ja olemme samalla hyvin tietoisia sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen tarpeesta.

Kriittistä yhteiskuntatutkimusta tulisi tuottaa globalisoituvassa ja moniarvoistuvassa yhteiskunnassa lisää. Liian usein tarjolla on vain "se ainoa oikea tulkinta”. Tie uuteen käy kuitenkin vain aidosti moniarvoisen keskustelun kautta.