Tutkimusintressini ja -toimintani kohdentuu ensisijaisesti hyvinvoinnin eri osa-alueille viime vuosina erityisesti terveyspolitiikkaan,koulutuspolitiikkaan, asuntopolitiikkaan, sosiaaliturvapolitiikkaan, vammaisuuden tutkimukseen, hyvinvointipolitiikkaan ja yhteisötalouteen ja osuustoimintaan.

Ensimmäinen väitöskirjani (Helsinki) käsitteli normatiivisen organisaation (kirkon) päätöksentekoa (1976), toinen väitöskirjani (Wien 1986) osuustoiminnan luottamushenkilöitä ja heidän arvojaan päätöksenteossa. Olen kiinnostunut edelleen kirkon hallinnosta ja päätöksenteosta, diakoniasta, jäsenten arvoista ja asenteista. Tutkimustyöni ohella olen vuosikymmenien ajalla ollut kirkon vapaaehtoistyössä mukana, myös päätöksenteossa luottamushenkilönä. Aihealueelta olen julkaissut artikkeleita ja tutkimusraportteja.

Julkaisuja minulla on 292, suurin osa saksankielisiä.

Harrastuksiani ovat kirjoittaminen, ajankohtaisten asioiden pohdiskelu, luottamustehtävien hoitaminen ja poliittinen historia.

Minua kiehtovat yhteistyön perusteet ja merkitys niin talouden, kulttuurin, politiikan kuin uskonnonkin piirissä.Vuosien varrella olen tutkinut esimerkiksi uskonnollisten organisaatioiden yhteistyön haasteita. Olen havainnut, että vain avoimuuden ja älyllisen rehellisyyden varaan voidaan rakentaa toimiva yhteistyö, jota aina tarvitaan. Näistä lähtökohdista olen perehtynyt laajasti myös yhteisötalouden, erityisesti osuustoiminnan mahdollisuuksiin tuottaa kansalaislähtöisesti hyvinvointia julkisen vallan ohella ja tukena.

Yhteisötalous tarjoaa runsaasti koeteltuja keinoja tuottaa hyvinvointipalveluja niukkenevilla voimavaroilla ja auttaa myös vammaisia henkilöitä sekä muita yhteiskunnan reunalla eläviä heidän omissa elämänsuunnitelmissaan. Sote-aikakaudella minua ovat kiinnostaneet myös terveyspolitiikka, erityisesti hoitotoimenpiteiden taloudelliset ja eettiset kysymykset. Kun kansanterveys on asetettu yhteiskuntapolitiikkamme keskiöön, on tärkeää pohtia, miten terveyspalvelut ovat toteutettavissa oikeudenmukaisesti. Olen tarkastellut sitä, mitkä tekijät veivät meidät 1990-luvulla talouslamaan ja mitä voimme näistä kokemuksista oppia nykyisessä julkisen talouden Korona- ahdingossa.

Sosiaalipolitiikalla ei ole arvoa, ellei se johda käytännön ratkaisuihin -järjestelmiemme kehittämiseen ja uuden luomiseen. Puhe ennakoivasta sosiaalipolitiikasta pitäisi lopultakin siirtää käytäntöön, sillä liian moni ajankohtainen ja haastava tutkimusteema käydään nykyisin läpi vain mediajulkisuudessa, mutta mikään ei juurikaan tunnun muuttuvan käytännön elämässä. Kaipaamme erityisesti sosiaaliturvan kokonaisuudista.

Kriittistä yhteiskuntatutkimusta tulisi tuottaa globalisoituvassa ja moniarvoistuvassa yhteiskunnassa lisää. Liian usein tarjolla on vain "se ainoa oikea tulkinta”. Tie uuteen käy kuitenkin vain aidosti moniarvoisen keskustelun kautta.

Alla esimerkinomaisesti eräitä uusimpia julkaisuja