Pidän seuraavia kysymyksiä erityisen tärkeinä ja ajankohtaisina:

1. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy on mahdollista

Nuorten kouluttautumisen tukeminen lisää heidän hyvinvointiaan. Esimerkiksi puutteellinen yksilöohjaus ja luopuminen pysyvistä luokkaryhmistä voivat johtaa koulunkäynnin keskeyttämiseen, jonka seurauksena työmarkkinoille sijoittuminen vaikeutuu ja aikuisuuteen kasvaminen hankaloituu. Tutkimukset osoittavat koulutukseen sijoitettujen varojen palautuvan moninkertaisena yhteiskunnan käyttöön.

2. Sosiaaliturva tarvitsee perusteellisen uudistamisen

Sosiaaliturva tarvitsee perusteellista remonttia, erityisesti viime vuosien lapsiperheiden ja eläkeläisten leikkausten jälkeen. On välttämätöntä poistaa sirpalemaisuutta ja lisätä sosiaaliturvan kokonaisuuden selkeyttä ja ymmärrettävyyttä. Kansalaislähtöisyydellä tarkoitan arkipäivämme demokratisoitumista ja osallistumistamme yhteiskuntamme suunnitteluun ja tasa-arvoiseen päätöksentekoon.

3. Osallisuus johtaa hyvinvoinnin edistymiseen

Kaikki keinot, joilla voimme vahvistaa osallisuuden kokemusta ja yhteisöllisyyttä, lisäävät hyvinvointiamme ja ehkäisevät syrjäytymistä. Ilman yhteenkuuluvuutta koemme irrallisuutta, turvattomuutta ja eristäytyneisyyttä. Hyvinvointipolitiikan toteuttamisehtoihin kuuluvat käsitykset oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta, tehokkuudesta ja ns. hyvästä elämästä. Hyvinvointipolitiikka on investointi taloudelliseen kasvuun, ei kustannus.

4. Osuustoiminta ja yhteisötalous -keino sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiseen

Osuuskuntien perustana ovat omatoimisuuden, omavastuisuuden, demokratian, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden arvot. Osuustoiminnan arvot ja ihmiskuva puhuttelevatkin lisääntyvässä määrin. Sote-keskustelut ovatkin tämän vuoksi nostaneet osuustoiminnan ajankohtaiseksi palvelujen tuottamisen vaihtoehdoksi.